Valikko 6 / 2018

Tutkimus: Uusissa liikuntalajeissa korostetaan yhdenvertaisuutta

Skeittauksen, roller derbyn, parkourin ja muiden uusien liikuntalajien ympärille muodostuu nuorisokulttuureita, joissa vastustetaan syrjintää. YTM Anni Rannikko havaitsi väitöstutkimuksessaan, että näitä lajeja harrastavat nuoret pyrkivät kohti yhdenvertaista ja moninaisuutta kunnioittavaa liikuntakulttuuria. Muutos heijastuu myös muualle yhteiskuntaan. Tutkimus kertoo nuorten vaihtoehtoliikuntaan paikantuvasta liikuntakulttuurin muutoksesta.

Vaihtoehtoliikuntaa harrastavat nuoret ottavat kunnioitusta ja yhdenvertaisuutta korostavilla periaatteillaan osaa julkiseen keskusteluun, jota käydään epätasa-arvosta, syrjinnän hyväksymisestä ja siitä vaikenemisesta. Yhdenvertaisuutta korostamalla vaihtoehtoliikuntaa harrastavat nuoret tuovat esiin liikunta- ja urheilutoimintaan liittyviä ongelmia, joita ovat muun muassa mukaan pääsemisen vaikeus sekä kilpailullisuus, syrjintä ja hierarkkisuus.

Vaihtoehtolajit johdattavat liikunnan harrastamisen uudenlaisiin paikkoihin, kun kaiteet, puistonpenkit ja kalliot tehdään liikuntatiloiksi uudenlaisilla tavoilla, joita muut julkisten tilojen käyttäjät eivät aina hyväksy. Vaihtoehtoliikunta tarjoaa nuorille aikuisten ohjauksesta vapaita, omaehtoisia ja luovuuteen kannustavia yhteisöjä. Vapaan ja hierarkiattomuuteen pyrkivän toimintatilan haltuunotto ei ole kuitenkaan kaikille yhtä helppoa ja luontevaa, eivätkä kaikkien mahdollisuudet päästä mukaan ole tasa-arvoiset, vaikka tähän pyritään.

Rannikko osoittaa tutkimuksessaan, että vaikka vaihtoehtolajien maailmassa epätasa-arvoon suhtaudutaan kielteisesti, yhteiskunnan kaikkea epätasa-arvoa ei saada haastettua. Vaihtoehtolajeissa ei pystytä täysin ohittamaan perinteisiä liikunnallisen taitavuuden ja kehon kyvykkyyden ihanteita. Sen lisäksi heteroseksuaalinen maskuliinisuus, aikuismaisuus ja argumentointikyky ovat vaihtoehtoliikunnassa eduksi.

Julkisessa keskustelussa liikunnan harrastaminen ja harrastamattomuus pelkistyvät usein yksilön henkilökohtaisiksi valinnoiksi, jolloin vähäisen liikkumisen syiksi nähdään yksilön aikaansaamattomuus ja laiskuus. Tällöin liikkumismahdollisuuksia rajoittavat tekijät, kuten syrjintä, jäävät huomiotta.

Rannikko osoittaa tutkimuksessaan, että vaihtoehtoliikunnassa yhdenvertaisuutta yritetään edistää osin samalla tavalla kuin perinteisessä liikuntaseuratoiminnassa: sen sijaan että keskityttäisiin syrjivien rakenteiden purkamiseen, korostetaan reiluutta. Syrjinnän olemassaoloa on hankala nähdä, osoittaa ja arvostella, kun sen vastustamiseen on sitouduttu periaatteiden ja julistusten tasolla – sitähän ei silloin pitäisi tapahtua. Liikuntaan liittyvä reilun pelin eetos kätkee eriarvoisuutta. Kyse on myös siitä, että syrjintä ja ulossulkeminen jäävät helposti piiloon niiltä, joita ne eivät suoraan kosketa.
 

Lähde ja lisätiedot: Itä-Suomen yliopisto

Juhana Särkelä

Viestinnän ja markkinoinnin suunnittelija