Valikko 4 / 2018

Kaverisuhteet merkittävä osa urheilua – ilman kavereita jäävät lopettavat

Sosiaalinen ympäristö ja kaverit ovat avainasemassa liikunta- ja urheiluharrastuksen aloittamisessa sekä harrastukseen sitoutumisessa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton tekemän kyselyn mukaan harrastus on voimavara, josta saadaan onnistumisen kokemuksia sekä uusia kavereita. Toisaalta kavereiden puute on myös yleinen syy harrastamisen lopettamiselle. Tästä johtuen urheiluseurojen ja -toimijoiden on ensiarvoisen tärkeää huolehtia, ettei kukaan jää harrastusryhmässä ulkopuoliseksi.

Kavereiden ja vanhempien kannustus vaikuttavat urheiluharrastuksen aloittamiseen ja motivaatioon jatkaa harrastusta. Lisäksi osallisuus ja vaikutusmahdollisuudet vaikuttavat harrastusmotivaation ylläpitoon. Kyselyn mukaan 85 prosenttia lapsista ja nuorista kokee, että valmentajat kuuntelevat heidän mielipiteitään. Kolmannes kuitenkin kokee, ettei mielipiteillä ole vaikutusta siihen, miten toiminta järjestetään. Lähes joka viides on jättänyt kertomatta mielipiteensä valmentajalle, koska pelkää sen vaikuttavan omaan asemaan joukkueessa.

Useimmiten harrastajien mielipidettä kysytään sääntöihin, kilpailumatkoihin sekä harjoitusten sisältöön liittyen. Vähiten lapset ja nuoret olivat saaneet vaikuttaa harjoitusmääriin, yhteiseen toimintaan harrastusten ulkopuolella sekä harjoitus -tai peliryhmiin. Huomionarvoista on, että esimerkiksi harjoitusmäärät ovat yksi merkittävimmistä harrastuksen lopettamisen taustalla olevista tekijöistä. Lasten ja nuorten mielipiteitä kuunnellaan vähiten juuri niissä asioissa, jotka ovat harrastuksen jatkuvuuden kannalta merkityksellisimpiä.


Kaikilla lapsilla ja nuorilla on oikeus liikkua

10–16-vuotiaista lapsista hieman yli puolet harrastaa ohjattua liikuntaa, kolmannes on lopettanut liikuntaharrastuksen ja joka kymmenes lapsi tai nuori ei ole koskaan osallistunut ohjattuun liikuntaan. Urheiluharrastuksen lopettaneista lapsista ja nuorista 20 prosenttia kertoi syyksi, ettei lajin parissa ollut kavereita tai he kokivat jäävänsä ulkopuolisiksi. Erityisesti tytöt kokivat ryhmän ulkopuolelle jäämisen merkittäväksi syyksi harrastuksen lopettamiselle.

Suurin syy olla harrastamatta ohjattua liikuntaa oli kyselyn mukaan se, että lapsi tai nuori ei koe itseään liikunnallisesti lahjakkaaksi ja että hän ei pidä liikunnasta. Kynnys ohjatun liikunnan harrastamiseen on liian korkea osalle lapsista ja nuorista. On siis kiinnitettävä entistä enemmän huomiota käytäntöihin, joilla huomioidaan erilaiset lähtökohdat liikkumiselle.

Kiusaaminen on kyselyn perusteella urheilumaailmassa lähes yhtä yleistä kuin kouluissa. Kiusaamista ja häirintää esiintyy kaikissa urheilulajeissa sekä tyttöjen että poikien keskuudessa. Suoraan loukkaavan kohtelun ja kiusaamisen kanssa on tekemisissä joka viides urheilua harrastava lapsi ja nuori joko kohteena tai muita kiusaavana. Joka neljäs urheilua harrastava koki, että omassa harrastusryhmässä täytyy käyttäytyä tietyllä tavalla, jotta ei tulisi kiusatuksi. Kiusaamisen vastaiselle työlle on siis edelleen suuri tarve urheiluseuroissa.

Kyselyn tulokset ja yhteenvedon löydät täältä.



MLL:n lasten ja nuorten kokemuksia liikuntaharrastuksista selvittänyt kysely toteutettiin marraskuun 2017 ja maaliskuun 2018 aikana. Verkkokyselyyn vastasi 1 304 4.–9.-luokkien oppilasta. Kyselyssä oli omat osuudet ohjattua liikuntaa harrastaville, harrastuksen lopettaneille sekä lapsille ja nuorille, jotka eivät ole harrastaneet ohjattua liikuntaa.

Lähde: Mannerheimin Lastensuojeluliitto

 

 

 

Juhana Särkelä

Viestinnän ja markkinoinnin suunnittelija