Valikko 1 / 2019

Liikunta yksin ei pelasta meitä

Nykymaailman ristiriitaisuutta kuvaa hyvin se, että samalla kun ihmiskunta on kyennyt ihmetekoihin teknologiassa, tieteessä tai viihteen saralla, se tuntuu kompastelevan elämän perusasioissa. Esimerkiksi unen, terveellisen ruokavalion ja riittävän liikkumisen perustalle rakentuva hyvinvoinnin kolmio on monella meistä pahasti vinksallaan.

Korjausliikettä haetaan tammikuussa starttaavalla elämäntaparemontilla. Eletään tipattomasti, aloitetaan ”kesäkuntoon kuudessa viikossa” -kuntosalikuuri ja suunnataan katse porkkanoihin. Elintapamuutos ei jää kiinni tiedosta tai tarjonnasta. Kampanjat ja hankkeet pyörivät. Aloitetaan näkyvästi, kunnes palataan vaiteliaasti vanhaan. Pyörä jää telakalle odottamaan uudelleen keksimistä.

Samankaltainen kehä tuntuu vaivaavan merkittävien yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuyrityksiä. Projektit ja hankkeet eivät millään tunnu pääsevän nuorten syrjäytymisen ehkäisyn, liikkumattomuuden tai eriarvoistumiskehityksen juurisyiden ytimeen – ainakaan niin, että vaikutukset olisivat pysyviä.

Liikkumisen puutteen ongelmaa ei ole kyetty ratkaisemaan ja sen seuraukset ovat käymässä inhimillisesti ja yhteisöllisesti liian kalliiksi. Helsinki onkin valinnut liikkumisen edistämisen kaupunkistrategiansa kärkihankkeeksi. Liikkumisohjelman tavoitteet ovat selkeät: lisätä kaupunkilaisten liikkumista, vähentää terveydelle haitallista liiallista istumista sekä vähentää vapaa-ajan liikuntaa harrastamattomien osuutta.

Projektiluonteisen elämäntaparemontin sijaan tarkoituksena on hakea systeemistä, pysyvää muutosta kaupunkilaisten elämään. On haettava uusia näkökulmia. Tekemällä samaa asiaa uudestaan ja uudestaan ei voida olettaa tulostenkaan muuttuvan.

Ratkaisuyritysten kunnianhimoisuus tulee mitoittaa ongelman mittakaavaan ja ilmiön todellisiin juurisyihin. Tälläkin hetkellä lapsista ja nuorista lähes 90 prosenttia vastaa harrastavansa ainakin jotain liikuntaa ja lähes kaksi kolmasosaa 9–15-vuotiaista osallistuu aktiivisesti seuratoimintaan. Tästä huolimatta vain noin kolmannes peruskoululaisista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. On siis jaksettava myös miettiä, mitä tapahtuu liikuntaharjoitteiden välissä – valveillaoloaikana, joka pääsääntöisesti istutaan tai ollaan makuulla.

Liikkumattomuutta ei ratkaista vain lisäämällä liikuntaa. Luontaisen liikkumisen tarvetta ei voi ulkoistaa yksittäisiin urheilusuorituksiin, yksinomaan liikuntaväen asiaksi tai juoksukouluihin. Ne tuppaavat tavoittamaan pääsääntöisesti ihmisiä, jotka ovat jo valmiiksi liikunnallisia.

Ratkaisevampaa on, kuinka murtaa monelle kaupunkilaiselle pysyväksi elämäntyyliksi tullut ja jäänyt 3 000 askeleen arkirutiini. Kuinka haastaa istumista ylläpitävä sosiaalinen normisto ja liikkumattomuuden helppous. Välttämätön ajattelutavan muutos liittyy liikkumisen tuomiseen sellaisten toimijoiden agendalle, jotka eivät ole aiemmin vihkiytyneet ongelman hoitoon.

Pitkäjänteisen terveyden, toimintakyvyn ja elämänlaadun metsästämisen ohella tarvitaan nopeita palkintoja ja elämän sujuvuutta. Liikkuminen lisääntyy todennäköisimmin siten, että liikkumisesta tehdään kilpailukykyinen, helppo, sujuva ja houkutteleva arjen valinta. Liikkumisen tulee voittaa aikaa, olla vaivatonta ja huomaamatonta luontaista elämää.  

Helsinki käy liikkumattomuuden vastaiseen työhön rakentamalla ja kehittämällä kävelyyn, pyöräilyyn ja ulkoiluun houkuttelevaa kaupunkiympäristöä, lisäämällä liikkumista kotihoidon asiakkailla, kunnostamalla koulupihoja, kannustamalla ja kouluttamalla lähes 40 000 työntekijäänsä liikkeeseen, markkinoimalla ja viestimällä liikkumisen hyödyistä ja mahdollisuuksista sekä poistamalla määrätietoisesti esteitä kaiken ikäisten helsinkiläisten liikkumisen tieltä. Pienten lasten liikkumisen edistäminen on nostettu ohjelman keskeiseksi painopistealueeksi tunnistaen, että perusta liikunnallisuudelle luodaan jo 3 vuoden iässä. Mielikuvaa siitä, että liikunnan terveysvaikutuksia syntyy vain reippaassa ja rasittavassa hikiliikunnassa, tulee murtaa. Jo vähäinenkin on arvokasta.

Liikkumisohjelmaa toteutetaan jatkuvan parantamisen periaatteella. Ohjelma jalkautuu keskeisten sidosryhmien, kuten myös liikunta- ja urheiluseurojen pariin.
Helsingissä liikunnan ja urheilun seurakenttä liikuttaa säännöllisesti yli 100 000 helsinkiläistä. Miten sinä seuratoimijana odotat liikkumisohjelmalta? Mitä sinä tekisit, jotta kaikki seuratoimintaan osallistuvat liikkuisivat terveytensä kannalta riittävästi?

Lisätietoja liikkumisohjelmasta löydät osoitteesta: www.helsinkiliikkuu.fi

Minna Paajanen
Projektipäällikkö, liikkumisohjelma
Liikunta, kulttuuri ja vapaa-aika
Helsingin kaupunki

Kuva: Helsingin kaupunki