Valikko 6 / 2018

Urheilukipinä syntyy esikuvien kautta – ilman esikuvia ei ole suuntaa johon kulkea

Liikunnan ja urheilun julkinen keskustelu on jo pitkään pyörinyt fyysisen aktiivisuuden vähenemisen ja huonokuntoisten määrän kasvun ympärillä. Samaan aikaa on puhuttu myös suomalaisen huippu-urheilun alennustilasta. Miten suomalaista liikunta- ja urheilukulttuuria saataisiin kehitettyä suuntaan, jossa yleinen liikunnallisuus, harrasteliikunta, seuratoiminta sekä huippu-urheilu tukisivat toisiaan? Miten etenkin lapset ja nuoret saataisiin liikkumaan?

Keskustelu liikkumisen, harrastamisen ja huippu-urheilun vastakkainasettelusta on loppuun kulunutta, turhaa ja haitallista. Liikunta- ja urheilukulttuurin kehittymiseen tarvitaan näitä kaikkia. Ilman harrastajia ja yleistä liikunnallisuutta ei synny huippu-urheilijoita, ilman urheilijoita ei synny esikuvia, jotka innostaisivat liikkumaan. Huippu-urheilua ja harrastamista on siis turha eriyttää toisistaan – ne kulkevat käsi kädessä. Ei siis tuhlata energiaa turhaan vastakkainasetteluun, vaan keskitytään suomalaisen liikuntakulttuurin kehittämiseen.

Kuten kaikki varmasti jo tietävät liikuntakulttuurin suurin haaste on passivoituminen. Etenkin lapset ja nuoret liikkuvat yksinkertaisesti liian vähän. Nykyisessä kulttuurissa on paljon asioita, jotka työntävät nuoria pois urheilun parista. Näitä ovat muun muassa liian aikaisin alkava huippu-urheiluun tähtäävä toiminta sekä harrastusten hinnat. Vuoden 2015 nuorisobarometrin mukaan joka kolmas nuori on joutunut luopumaan harrastuksen aloittamisesta hinnan vuoksi. Harrastaminen on tärkeä yhdenvertaisuusasia ja keskeistä lasten sekä nuorten hyvinvoinnille. Meidän on huolehdittava siitä, ettei lapsen tausta määrittele sitä, mitä hän voi harrastaa.
 

Mikä lopulta on tärkeää?

Sosiaalinen ympäristö ja kaverit ovat avainasemassa liikunta- ja urheiluharrastuksen aloittamisessa sekä harrastukseen sitoutumisessa. Harrastus on voimavara, josta saadaan onnistumisen kokemuksia sekä kavereita. Toisaalta kavereiden puute on myös yleinen syy harrastamisen lopettamiselle. Urheiluseurojen ja -toimijoiden on siis ensiarvoisen tärkeää huolehtia, ettei kukaan jää harrastuksessa ulkopuoliseksi. Lisäksi on huolehdittava, ettei nuorilta vaadita liikaa liian varhain. Kilpaileminen on toki urheilun suola, mutta monipuolinen harrastaminen on kaikilla mittareilla tuloksellisempaa kuin aikainen erikoistuminen.

Annetaan siis lapsien olla lapsia, kannustetaan liikkumaan sekä mahdollistetaan monipuolinen harrastaminen. Muistetaan myös, että vaikka valtaosalle meistä hyvinvointi ja terveys ovat tärkeimpiä syitä liikkumiseen ja urheilun harrastamiseen ei myöskään huippu-urheilun merkitystä tule unohtaa. Huippu-urheilu tarjoaa etenkin lapsille ja nuorille loistavaa tarttumapintaa liikuntaa kohtaan ja innostaa liikkumaan. Tuleva kesä on täynnä loistavia mahdollisuuksia lähteä seuraamaan urheilukisoja ja -tapahtumia. Täytetään katsomot, nautitaan kesästä sekä innostetaan ja innostutaan liikkumaan.

Juhana Särkelä

Viestinnän ja markkinoinnin suunnittelija