Aija Saari: Pitääkö kaikkien päästä mukaan?

Olympiakomitea ja koko urheiluyhteisö on sitoutunut yhteiseen arvoperustaan, keskeisimpinä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolait, liikuntalaki ja YK-sopimukset. Myös julkinen rahoitus velvoittaa meitä.  Mitä suurempi julkinen rahoitus, sitä vähemmän pelivaraa järjestöllä, seuralla, kunnalla tai muulla toimijalla on sulkea joitakin ihmisryhmiä pois toiminnastaan.

Ei mikään pieni vähemmistö

Tutkimustieto puhuu puolestaan. Toimintarajoitteita kokevia, kuten vammaisia ja pitkäaikaissairaita lapsia ja nuoria on viidesosa. Koulumaailmassa heistä puhutaan laajemmalla käsitteellä erityistä tukea tarvitsevat lapset, mikä kattaa noin neljäsosan kaikista koululaisista. Kouluinkluusio etenee, joten he opiskelevat samoissa luokissa ja kouluissa kuin kaikki muutkin. Ei ole enää tätä päivää olettaa, että heidät voi ohjata yksinomaan omiin erityiskerhoihinsa.

Keväällä 2022 julkaistu Tuloskortti osoittaa, että toimintarajoitteiset ja maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret liikkuvat ja harrastavat vähemmän kuin perusotokseen vastanneet. Heillä on myös enemmän osallistumisen esteitä. Esimerkiksi Suomen Paralympiakomitean Valtti-ohjelman läpikäyneet noin tuhat lasta ja nuorta nimeävät suurimmiksi harrastamisen esteiksi sen, ettei tarjolla ole sopivia liikuntaharrastuksia sekä kuljetusten, avustajan ja liikuntakaverin puuttumisen. Koulupäivän yhteydessä järjestettävä toiminta on luontevin keino taklata näitä esteitä.

Tätä kirjoitettaessa ei kuitenkaan ole tietoa, kuinka hyvin harrastamisen Suomen malli on tavoittanut toimintarajoitteiset lapset ja nuoret, tai tarjotaanko heille erityiskerhoja vai kaikille avointa toimintaa. Tiedolla johtaminen edellyttää systemaattisen palautteen kokoamista.

Urheilun pitää toimia tiennäyttäjänä. Sen lisäksi, että otamme kaikki lapset ja nuoret mukaan, heitä pitää kuulla toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa.

Yhdessä ja erikseen -periaate

Kaikille avoin toiminta on helpointa hahmottaa sen kautta, mitä se ei ole. Se ei tarkoita, että erityistä tukea tarvitsevat lapset automaattisesti ohjataan omiin erityiskerhoihinsa. Sitä ei järjestetä esteellisissä tiloissa, eikä vähävaraisuus ole mukaan tulon este. Se ei perustu toimintamalliin, jossa mukaan pääsevät vain parhaat ja lahjakkaimmat. Kaikille avoimen toiminnan synonyymi on inkluusio. Jokainen pääsee mukaan, onnistuu ja kokee, että kelpaa ryhmään.

Olympiakomitean Lasten Liike -toimintamalli on hyvä esimerkki toiminnasta, jossa toimintaa organisoiville on pyritty kokoamaan selkeät ohjeet kaikille avoimen toiminnan järjestämisestä aina mainostamista ja tilojen kuvailua myöten. Kun harrastustilassa toimiminen ja esteettömyyden kannalta hankalat paikat on kuvailtu etukäteen, voi perhe tehdä faktoihin pohjautuvan päätöksen toimintaan mukaan lähdöstä. Samalla he voivat pohtia mahdolliset hankalat kohdat ja esimerkiksi harjoitella etukäteen koulusta harrastukseen siirtymistä. Liikunnan aluejärjestöt huolehtivat ohjaajien koulutuksesta, huomioiden myös inklusiivisen toiminnan periaatteet.

Jopa kaksi kolmasosaa alle 19-vuotiaista toimintarajoitteisista nuorista on kiinnostunut harrastamaan paikallisessa urheiluseurassa yhdessä muiden kanssa. He näkevät urheiluseurojen kaikille avoimessa toiminnassa mahdollisuuden saada laajempaa tarjontaa kuin mitä erilliset ryhmät mahdollistaisivat. Ne voivat myös olla väylä mahdollisiin jatkoharrastuksiin.

Kunta voi silti tarjota myös erillistä kerhotoimintaa, sillä YK:n vammaissopimukseen on sisäänkirjoitettu eräänlainen inkluusion kaksoisstrategia. Toimintarajoitteisilla lapsilla tulee olla vapaus valita, missä, mitä, milloin ja kenen kanssa liikkuu tai harrastaa. Siten myös erillisellä toiminnalla on paikkansa, jos lapsi sen vaihtoehdon valitsee.

Urheilu on sekä keino että tavoite

Veronmaksajana ajattelen, että kaikille avoin toiminta on pitkällä aikavälillä myös taloudellisesti halvempaa koko yhteiskunnalle. Toimintarajoitteisilla lapsilla ja nuorilla liian vähäisen liikkumisen mahdolliset terveyshaitat ovat kalliimpia ja vaikeammin korjattavia, ja vastaavasti fyysisen aktiivisuuden hyvinvointihyödyt suurempia.

Kestävän kehityksen näkökulmasta liikunta ja harrastaminen tuottavat myös vaikeasti mitattavia, mutta tärkeitä osallisuuden sidosaineita, kuten kokemus mukaan pääsystä, hyväksytyksi tulemisesta ja kuulumisesta. Liikunta ja harrastaminen ovat sosiaalista liimaa.

Meitä harrastajia on monenlaisia. Kaikissa lapsiryhmissä on mukana pitkiä, pätkiä, pullukoita, ujoja, vauhdikkaita, eri kieliä puhuvia ja toimintarajoitteisia.  Heterogeenisen ryhmän ohjaaminen opettaa ohjaajille ja valmentajille kekseliäisyyttä, joustavuutta ja ongelmanratkaisukykyä. Ne ovat osaamispääomaa, joka auttaa liikunnan kansalaistoimintaa säilymään hengissä ja elinvoimaisena.

Aija Saari, tutkimuspäällikkö, LitT, Suomen Paralympiakomitea

Kaikille avoimen toiminnan muistilista POKS:

P=puitteet. Pääseekö harrastustilaan, pystyykö siellä toimimaan esteettömästi?
O=osaavat, koulutetut ohjaajat.
K= kysy lapsilta, ota mukaan suunnitteluun ja toteutukseen.
S= seuranta. Huolehdi toiminnan systemaattisesta seurannasta ja arvioinnista.

Kirjoitus on osa Suomen Olympiakomitean, Suomen Paralympiakomitean sekä liikunnan aluejärjestöjen yhteistä lapset ja nuoret liikuttaa -blogisarjaa. Sen avulla halutaan herättää julkista keskustelua lasten ja nuorten oikeuksista ja mahdollisuuksista harrastaa liikuntaa koulupäivän yhteydessä. Uskomme, että yhdessä voimme aikaansaada merkittävän muutoksen lasten ja nuorten sekä koko yhteiskunnan hyvinvoinnissa.