Jaana Tulla: Teillä on osaamista, jota Harrastamisen Suomen malli tarvitsee

Kysymys on paljon merkityksellisempi niin lapsille, nuorille kuin meille kaikille:

• Kyse on ikioman jutun löytämisestä.
• Yhteisöön kiinnittymisestä.
• Koko yhteiskunnan hyvinvoinnista.

Miten myydä innostus?

Kaikille avoimen harrastusryhmän ohjaaminen vaatii taitoa, aivan kuten Suomen Paralympiakomitean Aija Saarikin kirjoitti blogissaan. Pätevät ohjaajat osaavat suunnitella ja ohjata harrastustoimintaa siten, että osallistujat innostuvat ja haluavat tulla mukaan myös uudelleen. Lapset antavat harrastuskokeilulle keskimäärin yhdestä kolmeen mahdollisuutta, joten juuri tällaisia osaavia osaajia tarvitsemme harrastamisen Suomen mallia toteuttamaan. He saavat lapset ensisijaisesti innostumaan, mutta tekevät mallista myös laadukkaamman, turvallisemman ja vastuullisemmin toimivan.

Seurat tuovat parhaimmillaan harrastamisen Suomen mallin ohjaajiksi lajien oikeat osaajat. He kykenevät synnyttämään toiminnassa Saaren mainitseman ”sosiaalisen liiman” eli osallisuuden sidosaineet. He varmistavat, että jokainen kokee tulevansa hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on ja kuuluvansa ryhmään. Lisäksi he pitävät huolta, että jokaisen lapsen vahvuudet pääsevät esille ja jokainen saa osakseen kannustusta, ihailua ja arvostusta.

Liikunnanohjaus on osaamista vaativa ammatti. Ohjaajat ovat kouluttautuneet eri asteisissa oppilaitoksissa – tarjolla on koulutuksia aina ylempää ammattikorkeakoulua ja yliopistoa myöten. Muita merkittäviä opinahjoja liikunta- ja valmennuspuolella ovat mm. lajiliittojen, liikunnan aluejärjestöjen, Suomen Valmentajien sekä urheiluopistojen järjestämät koulutukset. Osaamisen jatkuva päivittäminen kuuluu tehtävään ja urheiluseurat jo itsessään ovat huikea työssäoppimisen dynamo.

Kuinka ratkaista ohjaajapula niin ettei laatu kärsi?

Harrastamisen Suomen mallissa toteutetaan lasten ja nuorten toiveita. Paikalliset urheiluseurat ovat useimmiten toivottujen harrastusten parhaita asiantuntijoita. Vaikka liikunnan ja urheilun ympärille on kasvanut mahtava kansanliike, johon osallistuu uskomaton määrä talkooväkeä, ei vapaaehtoistyö kuitenkaan ratkaise ongelmaksi muodostunutta ohjaajien tarvetta päivisin. Ihmiset ovat ansaitsemassa elantoaan työnantajiensa palveluksessa tai opiskelemassa. Ratkaisuja on etsittävä uusin keinoin.

Harrastamisen Suomen mallia tulee kehittää siten, että urheiluseurat rohkenevat palkata työntekijöitä vastaamaan myös mallin harrastusryhmistä. Rahoituksen on oltava riittävää ja tarpeeksi pitkäjänteistä, jotta sillä saadaan kiinnitettyä parhaat osaajat toiminnan järjestäjiksi.

Yksi huikea esimerkki seuran ja kunnan menestyksekkäästä yhteistyöstä on Tampereen kaupungin ja Tapparan yhteistyö. Siellä kunta luottaa seurakumppaniinsa ja Tappara on saanut laajasti toteuttaakseen malliin liittyvää liikunnallista harrastustoimintaa. Nurmijärvellä harrastustoimintaa taas toteutetaan periodimallilla, joka mahdollistaa ohjaajille järkevän pituisen ohjausjakson kerhopäivinä. Näin mallin toteuttamiseen on saatu sitoutettua enemmän ammattilaisia. Monia samanlaisia hienoja yhteistyöesimerkkejä löytyy varmasti eri puolilta Suomea. Mutta enemmänkin voisi löytyä.

Uskon, että harrastamisen Suomen malli menestyy, kunhan paras osaaminen on saatu mukaan toteutukseen. Yhdessä löydämme varmasti ratkaisuja, joiden avulla yhä useampi urheiluseura kokee kannattavaksi lähteä mukaan oman lajinsa asiantuntijaksi ja toiminnan toteuttajaksi kunnalle. Suomessa on 309 kuntaa, joista vain kahdeksassa ei ole urheiluseuraa*. Urheiluseurat ovat Suomelle uskomaton yhteisöllisyyden ja osaamisen voimavara!

Teksti: Jaana Tulla, johtaja, seura- ja jäsentoimintayksikkö, Suomen Olympiakomitea

* lähde: KIHU/JAMK seuratietokanta

Kirjoitus on osa Suomen Olympiakomitean, Suomen Paralympiakomitean sekä liikunnan aluejärjestöjen yhteistä lapset ja nuoret liikuttaa -blogisarjaa. Sen avulla halutaan herättää julkista keskustelua lasten ja nuorten oikeuksista ja mahdollisuuksista harrastaa liikuntaa koulupäivän yhteydessä. Uskomme, että yhdessä voimme aikaansaada merkittävän muutoksen lasten ja nuorten sekä koko yhteiskunnan hyvinvoinnissa.