Valikko 6 / 2020

Seuroissa on omistautuneita aikuisliikunnan ohjaajia

ESLUn aikuisten ohjaajille suunnatussa kyselyssä selvisi monien tekevän ohjausta vapaaehtoistyönä ja olevan mukana myös muussa seuran toiminnassa. Rakkaus lajiin innostaa harrastajaa ohjaamaan myös muita aikuisia.

ESLU teetti kyselyn jäsenseurojensa aikuisliikuttajille huhtikuussa 2020. Kyselyllä kartoitettiin ohjaajien ja valmentajien koulutustaustaa ja -tarpeita sekä motivaatiota toimia seuratyössä. Poikkeustilasta huolimatta vastauksia saatiin 72 kappaletta 25 eri lajin parista. Nimikkeitä ohjaajan ja valmentajan lisäksi oli monia, joita kaikkia kutsutaan tässä yhteenvedossa ohjaajiksi.

Harrastajasta ohjaajaksi

Ohjaajatarpeen iskiessä seurassa kannattaa kysyä kiinnostusta ohjaamiseen suoraan harrastajilta tai harrastavien lasten vanhemmilta. Yli puolet vastanneista aikuisten ohjaajista harrasti myös itse seurassa. Lisäksi vastanneista 85 prosenttia oli kyseisen urheiluseuran jäsen.

Tyypillisin polku ohjaajaksi oli harrastaa aiemmin lajia seurassa ja pyyntö tulla ohjaamaan. Rekrytointi-ilmoituksen kautta ohjaajaksi oli päätynyt vain seitsemän prosenttia vastaajista. Suorilla pyynnöillä puolestaan 53 prosenttia vastaajista.

”En voi itse tällä hetkellä urheilla, mutta valmentajana pysyn lajin parissa.”

Ohjaajapolun tasoittaminen

Vastaajat olivat kokeneet ohjaamisen aloittamisen seurassa sujuvaksi. Tähän vaikutti eniten se, että ohjattava ryhmä oli valmiiksi tuttu tai ryhmä otti ohjaajan avoimesti vastaan. Seuran selkeä perehdytys ja tuki koettiin tärkeiksi asioiksi. Lisäksi kollegoiden kannustus auttoi uusia ohjaajia. Yhdessä seurassa oli kehitetty kummiohjaajajärjestelmä, jossa kokeneempi tuki henkilökohtaisesti aloittelevaa ohjaaja. Ohjaajat arvostivat sitä, että heidän ideoitaan kuunneltiin ja heillä oli vapaus toteuttaa niitä.

Haasteina koettiin puutteellinen tiedonkulku tai yhteydenpito seuralta sekä oma kokemattomuus tai lajikohtaisen koulutuksen puute. Seurassa on hyvä aika ajoin tarkastella näitä näkökohtia, kuten myös ohjaajien mainitsemia suurimpia uhkia ohjaamisen lopettamiselle. Uhiksi mainittiin ajanpuute tai ohjausvuorojen ajankohtien sopimattomuus, omat fyysiset rajoitteet, muutto toiselle paikkakunnalle, kyllästyminen ohjaamiseen ja erimielisyys seurajohdon kanssa.

”Nähdä muiden onnistuminen ja saada myös itse kuntoilla mukana.”

Koulutuksella laatua

Kyselyyn vastanneista ohjaajista 41 prosentilla oli tutkinto opetus-, liikunta- tai terveysalalta. Lisäksi 65 prosenttia oli osallistunut johonkin muuhun aikuisliikunnan koulutukseen. Vastauksista ilmeni, että useimmiten seura maksaa ohjaajan koulutuksen. Kysyttäessä ohjaajien tavoitteista vastauksissa nousi korkeimmalle oman ammattitaidon sekä seuran ja lajin kehittäminen.

Kysyttäessä vastaajille parhaiten sopivasta opetusmuodosta suosituimmaksi nousi itsenäinen opiskelu verkossa, lähiopetus viikonloppuisin sekä monimuoto-opiskelu, joka yhdistää lähiopetusta ja johdettuja verkko-opintoja. ESLU pyrkii vastaamaan toiveisiin ja järjestää koulutuksia tarpeiden mukaan. Liikunnan aluejärjestöihin voi olla yhteydessä matalalla kynnyksellä juuri teidän seuranne ja ohjaajienne tarpeista.

Ohjaajat ovat kullanarvoinen voimavara seuralle. Kolmasosa ohjaajista toimii myös seuran hallituksessa. Ohjaukseen ja sen valmisteluun menee keskimäärin seitsemän tuntia viikossa. Pieni osa tekee ohjausta päätyökseen. Kolmannes vastaajista ei saa minkäänlaista taloudellista korvausta tuosta ajasta.

”Omien taitojen kehittyminen ohjaamisen ja opettamisen myötä.”

Mikä ohjaajia oikein motivoi?

Annetaan heidän itse kertoa:

  1. Rakkaus lajiin
  2. Mukava harrastus samalla itselleni
  3. Kiva ryhmä, kivat ohjattavat
  4. Positiivinen palaute osallistujilta
  5. Ohjattavien kehityksen näkeminen
”Seura on kuin oma jumppaperhe, meidän heimo! Siellä saan eniten olla oma itseni”

Lisätietoja kyselystä ja tuloksista antaa ESLUn aikuis- ja terveysliikunnan kehittäjä Merja Palkama, puh. 040 595 4195.

Teksti: Karita Soukko, harjoittelija, ESLU