Seuran ongelmien ratkaisu - miten seuraa johdetaan ratkaisukeskeisesti?

Urheiluseuratoiminta on yleisesti ottaen ammattimaistunut monella tasolla ja tämä näkyy myös seurojen arjessa. Seurojen jäsenten odotukset ja vaatimustaso toimintaa kohtaan ovat kasvaneet. Jäsenet ovat kuluttajina entistä tietoisimpia oikeuksistaan ja he odottavat seuroilta palvelua sekä asettavat vaatimuksia ja velvoitteita seuran toiminnalle. Muuttunut seuratoiminta onkin näin otollinen alusta konfliktitilanteiden syntymiselle.

Konfliktitilainteiden syntymiselle löytyy monia määritelmiä. Erään määritelmän mukaan ne syntyvät, kun toisistaan riippuvaiset henkilöt mieltävät tavoitteet, pyrkimykset ja arvot eri tavoin, ja kun toinen osapuolista kokee vastapuolen estävän näiden tavoitteiden toteutumista. Määritelmä kiteyttää hyvin konfliktien ytimen, yhteensopimattomat tavoitteet (incompatible goals), keskinäisen riippuvuuden (interdepence) ja vuorovaikutuksen (interaction).

Kun kyselin urheiluseuraihmisiltä, mikä heidän mielestään aiheuttaa seuratoiminnassa konflikteja, eivät vastaukset yllättäneet. Raha (miten jaetaan esimerkiksi seuran sponsorirahat eri ryhmien kesken), palkatut ja vapaaehtoistyötä tekevät ihmiset (missä menee raja talkootyöllä, osallistuuko palkattu ihminen talkootyöhön), urheilijavalinnat (edustusjoukkueet/edustusurheilijat kilpailuihin, joukkueen jäsenten peliaika) ja äkilliset muutokset toiminnassa (joukkue hajoaa, tuet pienenevät tai vastuuhenkilö vaihtuu) olivat aiheita, jotka vastausten perusteella aiheuttivat konflikteja. Kaikkien näiden asioiden taustalta löytyy yhteensopimattomia tavoitteita, keskinäistä riippuvuutta ja vuorovaikutusta ihmisten välillä.

Yleensä käsiteltäessä konflikteja (ongelmatilanteita), ajattelemme tilanteita, joista harvemmin seuraa hyvää. Konflikti voi kuitenkin olla myös rakentava voima. Kaikkia kahnauksia ei tarvitsekaan välttää, jos käytössä ovat hyvät ongelmanratkaisukeinot ja toimivia työkaluja ongelmien ratkaisemiseksi. Valmiita malleja ratkaisukeskeiseen ongelmanratkaisuun on monia. Yksi näistä on P-MOPS (Procedural Model of Problem Solving), joka pohjautuu Vigilantin vuorovaikutusteorian neljään ydinkohtaan. Tämä viisiportainen malli luo strukturoidun pohjan keskusteluille, joissa etsitään ratkaisuja ongelmille. Toinen vuorovaikutukseen perustuva malli on Single Question -malli. Tässä mallissa päätetään ensin, mitkä ovat ne asiat, joihin halutaan muutosta, ja sen jälkeen mitä tehdään, että muutos saadaan aikaan.

Malleja on muitakin ja yhteistä näille kaikille on se, että hahmotamme ensin asiat joihin haluamme muutosta ja sen jälkeen alamme aktiivisesti etsimään ratkaisuja. Ongelmien ratkaiseminen on tehokkainta silloin, kun ongelmien tarkasteluun käytetään tarpeeksi aikaa ja niiden ratkaisemiseksi tuotetaan mahdollisimman paljon erilaisia ratkaisuja, joiden pohjalta yksilöt voivat arvioida kunkin ratkaisuehdotuksen vaikutuksia lopputulokseen. Tärkeimpänä asiana voidaan kuitenkin pitää sitä, että konfliktien ratkaisemisen tulee olla hyvin johdettua, tulevaisuuteen keskittyvää toimintaa, jossa etsitään ratkaisuja, ei syntipukkeja tilanteeseen.

Teksti: Kaisa Tamminen, hallintojohtaja, Suomen Triathlonliitto

* * * * * * * *

Syyskuun Seura-Akatemiassa (5.9.2017) perehdytään seuran ongelmien ratkaisuun – miten seuraa johdetaan ratkaisukeskeisesti? Seura-Akatemia on tarkoitettu seurojen hallitusten jäsenille, toimihenkilöille, joukkueenjohtajille, valmentajille ja kaikille aiheesta kiinnostuneille. Lisätietoja löydät täältä.