Valikko 10 / 2018

Eki Karlsson: Valoa liikunnalliseen arki-iltapäivään

Suomen hallitus ehdotti EU:n komissiolle, että turhasta kellonaikojen siirtelystä kahdesti vuodessa luovuttaisiin. Asiasta järjestettiin EU-kansalaisille äänestys, jonka perusteella 84 % vastanneista oli sitä mieltä, että kellonaikojen siirtelystä pitäisi luopua. EU:n komissio käsitteli asian yllättävän nopeasti ja päätti tehdä EU:n parlamentille ja jäsenmaille esityksen erillisistä kesä- ja talviajoista luopumisesta.

Suomen hallitus ei vielä tässä vaiheessa halua ottaa kantaa siihen kumpi, kesä- vai talviaika, olisi parempi. Siis käytännössä siihen, olisivatko illat vai aamut jatkossa keväisin ja syksyisin valoisempia.

Keskustelu jakaa vahvasti mielipiteitä. Keskustelua mediassa on hallinnut hyvin paljon uni ja unen vaikutus terveyteen. Erityisesti THL:n tutkija Timo Partonen kannattaa valoisia aamuja eli pysyvää talviaikaa: tutkimuksien mukaan iltojen tulee olla pimeitä, jotta ihmiset saisivat helpommin unta ja voisivat näin paremmin.

Uni on tärkeää, mutta ei toki ainoa peruste.

Mikä merkitys valitulla aikajärjestelmällä on liikkujille ja liikuntaa edistäville tahoille? Oleellisin kysymys liikunnan kannalta on: kumpi, pysyvä kesä- vai talviaika, lisää Suomessa asuvien ulkoilua ja liikuntaa ja sitä kautta terveyttä?

Sisällä voi liikkua, oli ulkona pimeää tai valoisaa. Suomen vajaata 6 500 sisäliikuntasalia käytetään ahkerimmin syyskuusta huhtikuuhun arkisin kello 17–20 välillä. Pimeän tultua nykyistä aikaisemmin iltapäivällä sisäliikuntapaikkojen kysyntä kasvaa. Sisäliikuntatilat ovat erittäin kovassa käytössä erityisesti arkisin, kuinka paljon enemmän liikkujia sisälle enää mahtuu?

Kokemuksesta olen myös havainnut, että vaikka Suomessa on noin 7 500 kpl valaistua ulkoliikuntapaikkaa (lähiliikuntapaikoista valaistuja on 56 %, kuntoradoista 70 %, pallokentistä 28 % ja golf-kentistä 1 %), niin suuret massat häviävät näiltä paikoilta pimeän tultua. Suurin osa meistä tykkää liikkua valoisalla.

Kellonajoilla on merkitystä erityisesti ulkoilijoille, vaikka entistä suurempi joukko voi valita, milloin liikkuvat. Eläkeläisiä, koululaisia ja osa-aikatyöläisiä on jo Suomessa yli 2,2 miljoonaa. Suurin merkitys kellonaikojen siirrolla on toimistoaikoina kokoaikatyötä tekevälle 1,5 miljoonalle suomalaiselle ja lapsiperheille. Mitä pidempään arki-iltana on valoisaa, sitä todennäköisemmin he ulkoilevat.

Merkittävin vaikuttaja ulkoilun määrään on valoisan ajan määrä arkisin kello 16–20 välillä.

Ulkoilun kannalta paras vaihtoehto olisi siirtyä kokonaan kesäaikaan, jolloin Etelä-Suomessa saisimme 80 tuntia ja Kiilopään korkeudella noin 40 tuntia vuodessa enemmän valoa ulkoiluun verrattuna nykyiseen järjestelmään. Toiseksi paras vaihtoehto olisi säilyä nykyisessä järjestelmässä. Huonoin vaihtoehto olisi siirtyä kokonaan talviaikaan, jolloin valoisa ulkoiluaika arkisin vähenisi 54 tunnilla vuodessa nykyisestä.

Suomalaisista aikuisista 96 % ulkoilee yhteensä 600 miljoonaa kertaa vuodessa. Yhdenkin prosentin muutos tarkoittaa kuutta miljoonaa ulkoilukertaa.

Valolla on suuri merkitys ulkoiluun ja sitä kautta ihmisten terveyteen – siksi toivon, että ulkoilu huomioitaisiin yhtenä argumenttina, kun harkitaan siirtymistä uusiin aikajärjestelmiin.

Suomesta löytyy aamu- ja iltavirkkuja, erilaista työtä tekeviä, unen kanssa taistelevia, sähkön kulutuksen säästäjiä, valosta turvallisuutta eri tilanteissa hakevia. Meidän liikuntaa edistävien tahojen tehtävänä on tuoda liikkumisen näkökulma esille samalla kunnioittaen myös muita argumentteja eri aikajärjestelmien puolesta.

Eki Karlsson
toiminnanjohtaja

Suomen Latu