Seuratoiminnan ammattimaistuminen

Jokainen puhuja ja kuulija ymmärtää seuratoiminnan ammattimaistumisen eri tavoin. Yleisen käsityksen mukaan ammattimaistumisella tarkoitetaan päätoimisen palkkaamista vapaaehtoisten rinnalle. Työsuhde nähdään usein suoraan ammattimaisuutena. Osittain asia voi olla näin, jos palkattu henkilö pystyy linjaamaan toimintaa tai valmentajat pystyvät palkkauksen myötä keskittymään enemmän valmennustoiminnan kehittämiseen.

Lehtonen (kuvassa) haluaa tarkastella asiaa laajemmasta näkökulmasta ja nostaa palkkauksen rinnalle myös kouluttautumisen ja systematisoinnin merkityksen toiminnan ammattimaistumisesta puhuttaessa. Kouluttautumisesta hän antaa esimerkin valmennuksen parista: Valmentajien tietämyksen lisäämisen myötä valmennustoiminta tehostuu ja valmentajat pystyvät tarkastelemaan toimintaa vuosi-, kuukausi- ja viikkotasolla. Myös seuran hallinnon järjestelmällistäminen kehittää toimintaa ammattimaisempaa suuntaan. Teot voivat olla pieniä, mutta vaikutukset sitäkin mittavammat eikä siihen tarvita aina palkattua henkilöä vaan aktiivista porukkaa.

- Ammattimaistumisen myötä seuratoimintaan halutaan lisää laatua. Laatu merkitsee seuroille kuitenkin eri asioita. Asiaa on siis katsottava seurojen omien kriteeristöjen kautta. Toiselle laatu merkitsee yhdenvertaista toimintaa, monipuolisempia harjoituksia tai maksuttomia leirityksiä. Toiselle puolestaan ammattimaista viestintää, sanoo Lehtonen. Seurojen pitää tuntea oma arvopohjansa, jonka mukaan toimia. Kuinka monessa seurassa on pohdittu, mitä olemme kahden tai viiden vuoden päästä. Asetetaanko tavoitteet jäsenmäärän kasvuun vai kenties urheilijoiden tuloksiin? Suunnitelmallisuus ja päätökset ohjaavat toimintaa kohti tavoitteita. Asiaa ei kannata nähdä niin, että olemme ammattimaisia vain palkkauksen myötä, lisää Lehtonen.

Lehtosen mukaan seuroissa kannattaa miettiä pidemmän ajan tavoitteita ja niiden eteenpäin viemistä. Ammattimaistuminen on seurojen tekemiä päätöksiä ja rajauksia sekä suunnitelmallisempaa työtä toiminnan suhteen.

Entä haasteet?

Ammattimaistumisen haasteista kysyttäessä Lehtonen nostaa esille palkkaukseen liittyvät seikat. Asiaa on tutkittu LIKES-tutkimuskeskuksessa. 

- Hyvä pohjatyö ja suunnitelma ovat erityisen tärkeitä asioita ennen päätoimisen palkkaamista. Lähtökohtana on, että seuran talous on kunnossa. Lisäksi hallituksen on ymmärrettävä työnantajan lakisääteisistä velvoitteista, toteaa Lehtonen.

Lehtosen mukaan riskinä voi olla työmäärän kasautuminen palkatulle seuratoimijalle. Tällöin vaarana voi olla työuupumus. Huonoimmassa tapauksessa vapaaehtoiset ajattelevat, ettei heidän panoksellaan ole enää merkitystä ja jättävät vapaaehtoistyön kokonaan.

- Seuratoiminnan näkökulmasta hankerahoituksen hankaluus on siinä, että toiminta saattaa loppua samalla kuin hanke. Näin voi käydä, jos hankkeelle ei ole tehty kunnon jatkosuunnitelmaa eikä lisärahoitusta myönnetä.

Työsuhteen päättyminen voi olla myös ihmislähtöistä. Työtekijä saattaa huomata, ettei toimintaympäristö ole hänelle sopivin.

- Seuratukea saaneissa seuroissa työntekijän keskipalkka on noin 2 200 euroa ja työ on vaativaa mm. työaikojen ja -määrän suhteen. Tämä vaatii yleensä työntekijältä oikeaa elämäntilannetta, toteaa Lehtonen.

Laadukasta vapaaehtoistyötä

Nykyään seuroissa on päätoimisia työntekijöitä noin 5 000. Suomessa seuratoiminta pohjautuu edelleen kansalaistoimintaan ja vapaaehtoisuuteen. Lehtonen painottaa, että vapaaehtoistoiminta on ollut ja on edelleen laadukasta. Pitää muistaa, että ihmiset ovat vapaaehtoistyön takana. Tätä toimintaa ei voida arvottaa, sillä jokainen vapaaehtoinen on arvokas.

- Ammattimaisuuden vastakohta ei ole amatöörimäisyys. Ammattimaisuus käsitteenä ei ole ainoa tavoite, johon kannattaa tähdätä. Seuratoiminnan tulevaisuus kannattaa nähdä ennemminkin niin, että se tukee vapaaehtoistyötä ja antaa siihen mahdollisuuden, sanoo Lehtonen.

Lopuksi Lehtonen lähettää terveiset seuratoimijoille.

- Olkaa seurana rohkeasti sellaisia kuin olette! Ammattimaisuudesta ja laadusta puhutaan nyt paljon, mutta siihen pitää osata suhtautua oikein. Kansalaistoiminnan piirteistä johtuen seuroilla tulee olla oma identiteetti ja tunne siitä, minkälaisia juuri me olemme. Ei kannata ihailla toista seuraa - jokainen on arvokas omalla tavallaan.

Kati Lehtonen tuli tunnetuksi maastohiihdon huippu-urheilijana. Oman kilpauransa jälkeen hän toimi muun muassa paralympiaurheilija Ilkka Tuomiston henkilökohtaisena valmentajana ja Hiihtoliiton aluevalmentajana. Syksyllä 2017 Lehtonen väitteli liikuntatieteen tohtoriksi aiheesta Muuttuvat rakenteet - staattiset verkostot. Suomalaisen liikunta- ja urheilujärjestelmän rakenteelliset muutokset 2008–2015. Lehtonen on toiminut tutkijana LIKES-tutkimuskeskuksessa ja nykyisin hän on lehtorina Jyväskylän yliopistossa.

**
Kati Lehtonen saapuu kertomaan näkemyksiään seuratoiminnan ammattimaistumisesta ESLUn helmikuun seuraseminaariin Sokos Hotel Presidenttiin 2.2.2019. Lue lisää Seuraseminaarista ja ilmoittaudu mukaan tästä.

Kuva:  Jouni Kallio