ESLUn pitkäaikainen terveysliikunnan kehittäjä Merja Palkama siirtyi Ikäinstituutin liikunnan asiantuntijaksi syyskuussa. ESLU kiittää Palkamaa useista iloisista vuosista ja toivottaa onnea tuleviin koitoksiin. Lue Palkaman ajatuksia ESLUssa vietetyistä vuosista.
Milloin aloitit ESLUlla?
Tulin ESLUun melko tuoreena liikuntatieteiden maisterina 90-luvun lopulla. Liikunta-alan työkokemusta olin kerryttänyt seuravalmennuksen, liikuntaoppaan kirjoitusprojektin ja erilaisten tapahtumajärjestelyjen parissa. Näistä mieleenpainuvimpia kokemuksia olivat voimistelun SYKE 100 -juhlatapahtuma sekä veteraanien koripallon MM-kisat. Ne myös avasivat entisen kilpaurheilijan silmiä liikunnan ja kisailun yhteisöllisestä ulottuvuudesta kansallisuudesta, kunnosta ja iästä riippumatta.
Millaiseen rooliin tulit?
Työpöytä täyttyi alussa lasten liikuntaleirien, tapahtumien ja koulutusten parissa edeten ESLUn aikuisliikunnan toimialalle terveysliikunnan asiantuntijarooliin. Painopisteitä ovat olleet liikuntaneuvonnan jalkauttaminen ja sujuvoittaminen kunnissa ja hyvinvointialueilla, liikuntaseurojen elinvoimaistaminen aikuisia mukaan aktivoimala sekä työyhteisöjen toimintakulttuurin liikunnallistaminen Buusti360-hyvinvointikonseptia hyödyntäen.
Työ on sisältänyt paljon yhteyksien luomista, kohtaamisia ja siltojen rakentamista yli laji- ja kuntarajojen sekä organisaatioiden ja hallinnonalojen välille. Verkostotyön ohella erilaiset koulutukset, konsultoinnit ja auditoinnit liikuntapalveluja ja liikkumisen mahdollistaville tahoille ovat tuoneet vaihtelua työpäiviin, samoin kohderyhmän tapaaminen kentillä mittausten, tapahtumien ja luentojen äärellä. Monisäikeisessä työssä tavoitteeni on aina ollut tarjota eväitä sellaisten oivallusten, rakenteiden ja toimintamallien äärelle, jotka jäävät kumppaneiden arkeen ja asiakkaiden iloksi pidempäänkin.
Mielenkiintoisia haasteita ovat tarjonneet myös monet hankkeet. Näistä itselleni merkityksellisin oli tiiviissä yhteistyössä liikunnan ja sote-alan oppilaitosten, työyhteisöjen ja urheiluseurojen kanssa toteutettu Oppien aktiiviseen arkeen -kehittämishanke. Tämän myötä innostuin itsekin taas kerran koulunpenkille. Olympiakomitean koordinoima kansainvälinen Sports Club for Health -hanke oli myös antoisa kokonaisuus tavoitellen vuorovaikutusta tieteen ja käytännön toimijoiden välille. Näitä oppeja ja kontakteja hyödynnän edelleen työssäni.
Koen, että ESLU aktiivisine kumppaneineen ja sidosryhmineen sekä yksityisellä, julkisella että kolmannella sektorilla on tarjonnut erinomaisen alustan paitsi omalle kasvulleni ja ammatilliselle kehittymiselleni myös liikkumisen ja seuratoiminnan laaja-alaiselle edistämiselle ja esiin nostamiselle. Yhteistyöllä on suuri voima.
Miten liikunta- ja urheilukenttä on muuttunut?
Isoin muutos omassa työssäni on ollut arjen passivoituminen ja liikkumattomuuden lisääntyminen koskemaan koko väestöä. Työurani alussa parrasvaloissa oli ”SuomiMiesten” vähäinen liikkuminen, sitten havahduimme, että edes urheiluseuroissa harrastavilla lapsilla eivät terveysliikuntasuositukset täyty. Tänä päivänä olemme huolissamme jo koko väestön vähäisestä liikkumisesta ja sen vaikutuksista yksilölle ja yhteiskunnalle.
Liikkumattomuus ja toimintaympäristön kehitys on luonnollisesti vaikuttanut myös ESLU-työn ytimeen, eli urheiluseurojen arkeen ja toimintaan paljonkin. Avainsanoja tässä muutoksessa ovat olleet harrastajamäärät, vapaaehtoiset, ammattimaistuminen ja maksut. Seurojen kannattaa varautua muutoksiin myös tulevaisuudessa, mutta viimeistään korona-aika osoitti, että ne ovat erittäin ketteriä soveltamaan ja sopeuttamaan toimintaansa. Kenties väestön ikääntyminen ja liikkumattomuus kääntyy jopa seuratoiminnan mahdollisuudeksi!
Miten innostaisit ihmiset liikkumaan?
Innostaminen alkaa aina kuuntelemisesta. Kysyisinkin ensin ihmiseltä itseltään, mikä juuri hänet saisi liikkeelle.
Isossa kuvassa panostaisin olosuhteisiin ja mahdollisuuksiin. Käytännön tasolla taas siihen, että toiminta on turvallista, mielekästä ja helposti saavutettavaa. Ohjaajia kannustaisin panostamaan hyvään fiilikseen ja muistamaan, että liikunta saa olla myös itseisarvo.
Loppuun vielä lämpimät kiitokset kaikille kollegoille, yhteistyökumppaneille ja sidosryhmille vuosien varrelta. Työ liikunnanedistämisen parissa jatkuu!