Monaliiku ry:n toiminnanjohtaja Bucht kannustaa seuroja avoimeen vuoropuheluun

Ulkopuolisuutta ja pelkoa hyväksynnän puutteesta

Kulttuuriset ja uskonnolliset taustat vaikuttavat keskeisesti siihen, millaisena maahan muuttaneet henkilöt kokevat suomalaisen seuratoiminnan ja liikuntaharrastuksiin osallistumisen. Monikulttuuriset perheet ovat tuoneet esille, että seuratoimintaan mukaan tulemista vaikeuttavat esimerkiksi viestinnälliset ja taloudelliset haasteet, tiedonpuute sekä kokemukset ulkopuolisuudesta tai pelko hyväksynnän puutteesta. Lisäksi liikuntakulttuuri saattaa poiketa perheiden aikaisemmista kokemuksista.

– Osalle perheistä seuroissa harrastettavat lajit ovat vieraita. Esimerkiksi Arabiassa ja Somaliassa ei ole sanoja sulkapallolle, muodostelmaluistelulle tai muulle vastaavalle lajille, Bucht selventää.

Vallalla voi olla myös tiedon puutetta liikunnan vaikutuksista. Naisten keskuudessa voidaan esimerkiksi ajatella, että raskaat liikuntalajit tekevät kehosta ”miehekkään” tai liian lihaksikkaan. Myös kuljetusmahdollisuuksien puute ja sopivan harjoitusajan löytäminen voivat olla esteenä osallistumiselle. Tämä näkyy etenkin perheissä, joissa ei ole käytettävissä omaa autoa tai joissa on useita lapsia.

Saavutettavampaa seuratoimintaa

Seuroilla on tärkeä rooli monikulttuuristen perheiden osallistamisessa liikunnan kentällä. Seuramaailman ilmoittautumis- ja kommunikaatioväylät muuttuvat jatkuvasti digitaalisempaan suuntaan, ja tällöin puutteelliset kieli- ja digitaidot haastavat osallistumista entisestään. Kohtaamisten ja kasvokkain viestimisen merkitystä ei kannata unohtaa. Buchtin mukaan seurat voivat lisätä ymmärrystä toiminnastaan järjestämällä avoimia tutustumispäiviä ja kokeilukertoja. Tulkkausapu voi olla tällöin hyödyksi.

– On tärkeää selittää selkeästi, mitä seuratoiminta tarkoittaa ja miten siihen voi osallistua. Parhaimmillaan seura voisi osoittaa aloittavalle henkilölle tukihenkilön, joka voisi toimia joko mentorin tai vertaistuen roolissa, Bucht esittää.

Perheiden tavoittaminen onnistuu usein parhaiten tekemällä yhteistyötä koulujen, järjestöjen ja yhteisöjen kanssa. Viestinnässä voi hyödyntää selkokieltä ja visuaalisia oppaita, välttäen vaikeita termejä tai liian spesifiä urheilusanastoa. On tärkeää korostaa matalan kynnyksen osallistumista.

– Viestinnässä kannattaa tuoda esiin, että kaikki ovat tervetulleita riippumatta esimerkiksi liikuntataustasta. Hyvä keino on myös monimuotoisten kuvien käyttö. Henkilöt kokevat olonsa tervetulleiksi, kun näkevät itsensä kaltaisia ihmisiä osana toimintaa.

Erilaiset kulttuurit näkyvät myös käytännön tilanteissa, kuten pukeutumisessa. Samalla kun on tärkeää ymmärtää kulttuuripohjainen pukeutuminen ja mahdollistaa esimerkiksi urheiluhijabin käyttö, on hyvä kertoa, miksi liehuva huivi tai helma saattaa olla turvallisuusriski. Taustat voivat vaikuttaa myös sukupuolten väliseen vuorovaikutukseen.

– Pukuhuoneen tulee olla turvallinen ympäristö kaikille, samoin kuin ryhmätoiminnankin. Esimerkiksi sekasukupuolittuneet ryhmät eivät ole kaikille mahdollisia. Tällöin on hyvä pohtia, olisiko mahdollista perustaa tytöille omia ryhmiä, Bucht pohtii.

Avoimuutta vuoropuheluun

Bucht rohkaisee seuroja olemaan monikulttuurisuuden suhteen rohkeita ja avoimia, sillä yhteistyö ja vuoropuhelu toimivat avaimina inklusiiviseen seuratoimintaan. Yhteisöt voidaan ottaa mukaan toiminnan suunnitteluun ja avata keskustelu kysymällä suoraan, millaisia tarpeita heillä on.

– Monikulttuurisuus on rikkaus, joka tuo uusia näkökulmia ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Tavoitelkaa maahan muuttaneita toimintaan, kuunnelkaa heitä ja kutsukaa mukaan. Pienilläkin teoilla voi olla suuri vaikutus. Esimerkiksi henkilökohtainen kutsu voi madaltaa osallistumisen kynnystä valtavasti, Bucht kannustaa.

Monikansallisten naisten hyvinvointi ja liikunta ry on kansalaisjärjestö, jonka tehtävänä on edistää naisten ja tyttöjen hyvinvointia liikunnan avulla taustasta, uskonnosta tai kansallisuudesta riippumatta. Heidi Bucht toimii Monaliikun toiminnanjohtajana.

Teksti: Meri Moilanen
Kuvat: Monaliiku