Seuratoiminnassa ja urheilussa syntyy välillä väistämättä tilanteita, joissa näkemykset risteävät ja erimielisyydet haastavat yhteisön ilmapiiriä ja toimintaa. ESLU ja muut liikunnan alueet ovat tarjonneet sovittelupalvelua urheiluyhteisöille vuodesta 2025 lähtien. Sovittelussa on kyse osapuolten kohtaamisesta, toisten aidosta kuuntelusta ja pyrkimyksestä sovintoon. Sovittelussa ulkopuolinen ei ratkaise, kuka on oikeassa ja kuka väärässä.
Olen saanut seurata alueiden sovitteluissa hyvin erilaisia tilanteita ja kirjavia osallistujajoukkoja. Nostan seuraavaksi neljä asiaa, jotka olen oppinut vuoden aikana sovitteluista.
1. Vaikeat asiat kannattaa hoitaa mieluummin kasvokkain kuin ruudun takaa
Lukuisat viestintäalustat ovat tehneet asioiden hoitamisesta helppoa, mutta ristiriitojen käsittelyssä ne voivat olla petollisia. Kirjoitetusta viestistä on usein vaikea hahmottaa sen sävy, kun emme näe toisen ilmeitä, kehonkieltä tai kuule äänenpainoja. Meillä ei ole myöskään mahdollisuutta kysyä heti, mitä toinen oikeastaan tarkoitti. Väärinkäsitykset muuttuvat helposti tulkinnoiksi, tulkinnat oletuksiksi ja lopulta ihmiset puolustavat itseään asioilta, joita toinen ei ehkä koskaan tarkoittanut. Sovitteluissa olen huomannut, kuinka paljon on merkitystä, sillä että ihmiset pääsevät oikeasti samaan tilaan ja kohtaavat toisensa ajan kanssa.
2. Pyri ymmärtämään eri näkökulmia, älä lähde etsimään syyllistä
Konfliktissa on helppo ajatella, että pitäisi selvittää, kuka teki väärin. Urheilussa toimiville suoraviivaiset säännöt ja rangaistuskeskeisyys tilanteiden ratkaisussa ovat tuttua. Tämä ehkä vaikuttaa osaltaan tapaamme ratkoa konflikteja. Sovittelussa lähtökohta on toinen: jokaisella osapuolella on oma kokemuksensa tapahtuneesta ja tarve tulla kuulluksi. Sovittelussa on kysymys ennen kaikkea oman näkemyksen kertomista ja tunteiden purkamisesta. Jo se, että ihmiset suostuvat kohtaamaan toisensa, voi olla merkittävä askel eteenpäin yhteistyön kannalta, vaikka varsinaista sopua ei vielä syntyisi.
3. Älä vähättele asiaa, joka näyttää ulkopuolisen silmin pieneltä
Joskus myös sovittelijalle voi aluksi näyttää siltä, että syntyneessä tilanteessa on kyse hämmästyttävän pienestä asiasta. Taustalta voi kuitenkin löytyä kokemus arvostuksen puutteesta, sivuun jäämisestä tai siitä, ettei omaa panosta, vaikkapa joukkueen tai seuran eteen ole huomattu. Urheiluseurassa tämä on erityisen ymmärrettävää: toiminta on usein vapaaehtoista, siihen käytetään paljon aikaa, ehkä myös rahaa, ja seura, laji ja yhteisö ovat ihmiselle merkityksellisiä. Silloin yksittäinen tapahtuma voi näyttäytyä ulospäin pienenä, vaikka se edustaa ristiriidan osapuolelle jotain paljon suurempaa.
4. Puuttukaa ristiriitoihin ajoissa, koska asiat harvoin ratkeavat odottamalla
Pitkittyessään ristiriidat monimutkaistuvat. Alkuperäisen asian ympärille kertyy uusia tapahtumia, tulkintoja ja tunteita ja lopulta voi olla vaikea hahmottaa, mistä kaikki lähti liikkeelle. Silloin tilanteiden selvittely on entistä raskaampaa kaikille osapuolille, vie paljon aikaa ja sopua voi olla vaikeampi löytää, kun sovittavia asioita on paljon.
Monissa seuroissa erilaiset puuttumisen mallit ja toimintatavat ovat vielä suhteellisen uusia, eikä jokaisella seuratoimijalla voikaan olla kokemusta ristiriitojen, häirinnän tai muun epäasiallisen käytöksen käsittelystä. Tärkeää on, että seurassa on mietitty ohjeet siihen, miten tilanteisiin tartutaan.
Kahta samanlaista ristiriitatilannetta ei ole, eikä ennalta määritelty prosessi anna aina kaikkiin tilanteisiin vastausta. Joskus tilanne voidaan ratkaista keskustelemalla tai sovittelulla, joskus tarvitaan kurinpidollisia toimia tai muuta asiantuntija-apua. Seuran ei tarvitse ratkoa asioita yksin ja tukea löytyy muun muassa ESLUsta, omasta lajiliitosta ja Et ole yksin -palvelusta. Neuvoa voi kysyä luottamuksellisesti niin ulkopuolisen sovittelun tilaamiseen tai seuran sisäiseen tilanteen käsittelyyn. Avun pyytäminen ei ole merkki siitä, ettei seura selviydy, vaan vastuullisesta seuratoiminnasta.
Sari Kuosmanen, seuratoiminnan kehittäjä
puh. 044 746 2550
Kuva: iStock