Yhdenvertaisuutta ja turvallisuutta liikuntaharrastuksiin – Seta ry:n koulutusasiantuntija Suutari rohkaisee seuroja toimintatapojen tarkasteluun

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluminen lisää häirinnän ja syrjinnän riskiä. Venla Suutarin mukaan liikunnan kentällä seksuaali- ja sukupuolinormit ovat vielä aika tiukassa, vaikka hyviä edistysaskeleita kohti yhdenvertaisuutta on jo otettu.

– Kaikilla seuratoimijoilla ei välttämättä ole vielä riittävästi tietoa siitä, millaisia osallistumisen esteitä sateenkaari-ihmisillä voi liikunnan harrastamisen suhteen olla ja miten näitä esteitä voidaan madaltaa. Moni sateenkaari-ihminen saattaa jopa välttää liikuntaharrastuksen aloittamista syrjinnän ja häirinnän pelosta. Siksi olisi tärkeää, että kaikissa seuroissa pohdittaisiin sitä, millaisia osallistumisen haasteita toiminnassa saattaa olla ja miten niitä voi taklata, Suutari kannustaa.

Seksuaali- ja sukupuolinormit liikuntaharrastuksen esteenä

Seksuaali- ja sukupuolinormien vallalla olo näkyy liikunnan kentällä monin tavoin. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat, eli esimerkiksi homot, lesbot sekä bi- ja panseksuaalit, saattavat kohdata liikuntaharrastuksissa oletuksia ja epäilyjä siitä, että lajivalinta olisi tehty seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Toisinaan seksuaalinen suuntautuminen voidaan liittää jopa heikompiin liikuntataitoihin tai siihen, miten henkilö lajissa pärjää. Osa lajeista on puolestaan yhä sukupuolittuneita niin, että niitä pidetään sopivampina tietyn sukupuolen edustajille.

– Esimerkiksi voimistelu tai tanssi ovat liikunnan muotoja, joita jossain määrin pidetään tyttöjen ja naisten lajeina. Jos poika tai mies alkaa harrastaa tällaista lajia, hän saattaa kuulla esimerkiksi heterouden kyseenalaistamista ja kuittailua lajivalinnastaan. Osa ihmisistä ei välttämättä päädy itse kiinnostavan lajin pariin, jos pelkää kohtaavansa, tai on jo aiemmin kohdannut, ihmettelyä ja kommentointia, Suutari selventää.

Sukupuolinormatiivista on myös se, että monet joukkueet, sarjat ja tilat on jaettu kahteen, eli erikseen miehille ja naisille. Tämä on erityisen haastavaa ei-binäärisille harrastajille eli heille, joiden sukupuoli-identiteetti ei asetu yksiselitteisesti miehen tai naisen kategoriaan.

­– Seurassa olisi hyvä pohtia, minne harrastajat voivat tällaisessa tilanteessa mennä, jos kaikki on suunniteltu ja jaoteltu miehille ja naisille, Suutari haastaa miettimään.

Identiteetin kieltämistä ja sanatonta häirintää

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset voivat kokea häirintää liikuntaharrastuksissa muun muassa muiden harrastajien tai valmentajan taholta. Häirintä voi ilmetä sanattomasti, kuten latautuneina ilmeinä ja eleinä, tai sanallisesti, kuten seksuaalissävytteisinä ”vitseinä” tai identiteetin kieltämisenä.

Suutarin mukaan seksuaalivähemmistöt kohtaavat häirintää etenkin joukkuelajeissa. Sukupuolivähemmistöjen kokema häirintä ja syrjintä voi kohdistua sukupuolen ilmaisuun tai ulkoisiin piirteisiin, jos ne poikkeavat siitä, mitä pidetään normatiivisena henkilön juridisen tai oletetun sukupuolen kannalta.

– Saattaa käydä esimerkiksi niin, että oman sukupuoli-identiteetin mukaista tilaa käyttävä sukupuolivähemmistöön kuuluva kohtaa ihmettelyä siitä, miksi hän käyttää kyseistä pukuhuonetta. Tilakysymykset nousevat usein esiin, kun keskustellaan sukupuolivähemmistöihin liittyvistä kysymyksistä.

Sukupuolivähemmistöjen näkökulmasta stereotypioiden ja ennakkoluulojen värittämä ilmapiiri sekä sukupuolineutraalien tilojen puute voivat tuntua turvattomilta. Sukupuolivähemmistöön kuuluvat harrastajat eivät välttämättä uskalla olla avoimia omasta identiteetistään ja siihen liittyvistä tarpeistaan syrjinnän pelon takia.

Käytännön vinkkejä seuratoimijoille

Seuratoimijoilla on merkittävä rooli yhdenvertaisuuden edistäjinä liikunnan harrastamisen kentällä. Koska häirintäkokemukset ovat valitettavan yleisiä, kannattaa seuroilla olla pelisäännöt häirinnän ennaltaehkäisyyn ja siihen puuttumiseen. Esimerkiksi Väestöliiton Et ole yksin -toiminta tarjoaa liikunnan toimijoille materiaalia teeman ympäriltä. Seurojen on myös hyvä aika-ajoin kartoittaa, mitkä asiat juuri omassa toiminnassa toimivat ja mitkä kaipaavat muutosta.

– Jos seuralla on tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat, niiden päivittämisen yhteydessä voidaan selvittää, ovatko seuralaiset kokeneet tai havainneet sateenkaari-ihmisiin kohdistuvaa häirintää tai syrjintää, ja mitkä ovat konkreettisia keinoja seuralaisten turvallisuudentunteen lisäämiseksi sekä toiminnan saavutettavuuden parantamiseksi. Myös esimerkiksi anonyymi palautekanava voi olla hyödyllinen, Suutari ohjeistaa.

Seuratoiminnassa on tärkeää varmistaa, että jokainen voi osallistua toimintaan omana itsenään. Näin voidaan rakentaa kaikille turvallinen ympäristö harrastamiseen. Yksi keino tähän on pohtia saatavilla olevia tiloja ja sitä, onko harrastajien käytettävissä sukupuolitettujen tilojen lisäksi myös sukupuolineutraaleja tiloja. Myös joukkueiden ja ryhmien jakamisen mahdollisuuksia on hyvä tarkastella. Sukupuolijaon sijaan liikkujat voitaisiin jakaa välillä esimerkiksi iän tai taitotason mukaan.

Suutari korostaa myös viestinnän ja kielellisen ilmaisun tärkeyttä. Seuran verkkosivuilla voidaan jo etukäteen kertoa, millaisia tiloja seuralla on käytössä, miten niihin kuljetaan ja keille ne on tarkoitettu. Toiminnassa tulisi huolehtia, että jokainen saa tulla kutsutuksi haluamallaan nimellä. Sukupuolitettua kieltä kannattaa välttää, ellei tiedä, mitä termejä henkilö haluaa itsestään käytettävän.

- Sen sijaan, että puhutaan jatkuvasti tytöistä ja pojista, voitaisiin puhua vaikkapa tyypeistä, nuorista tai pelikavereista. Äidin ja isän sijaan voi puhua vain vanhemmista, sillä perheessä voi olla vaikkapa kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa, Suutari selventää.

Suutari on todennut myös häirintäyhdyshenkilötoiminnan hyväksi käytännöksi turvallisen ja yhdenvertaisen seuratoiminnan takaamisessa. Osa seuroista hyödyntää tätä jo toiminnassaan.

- Seuroissa saattaa olla nimetty häirintäyhdyshenkilö, johon voi olla yhteydessä, jos on nähnyt tai kokenut häirintää. Häirintäyhdyshenkilö tarjoaa apua ja neuvoja tilanteen käsittelyyn sekä tukee häirintää kohdannutta. Tämä on konkreettinen tapa osoittaa, että häirinnän kokemukset otetaan tosissaan ja niihin halutaan puuttua.

Seta on alkuvuodesta 2026 julkaisemassa liikunnan toimijoille suunnatun oppaan, jossa käsitellään sateenkaari-ihmisten osallistumisen esteitä. Oppaassa esitellään myös konkreettisia keinoja, joiden avulla liikunnan toimijat, kuten seurat, voivat varmistaa, että mahdollisimman moni sateenkaari-ihminen kokee olonsa turvalliseksi harrastaessaan.

Seta ry on ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestö, jossa keskitytään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen. Venla Suutari vastaa Setan koulutustoiminnasta, tarjoaa tukea jäsenjärjestöille ja toimii asiantuntijana seksuaaliseen suuntautumiseen sekä sukupuolen moninaisuuteen liittyvissä kysymyksissä.

Teksti: Meri Moilanen
Kuva: Seta ry